Jotain aivan muuta

Pikkukatto jäi tiistain kunniaksi kotiin aamuisen mahakivun takia. Kun pienet olivat nukkumassa, kaivoi potilas maissipallerot esiin ja innoitti äiteenkin askartelemaan. Syntyi heposia.





Hurja Hevoinen suuttuu Harmooniselle Harmolle syystä, jota kukaan ei tunne.





Harmo kavahtaa Hevoista, joka miltei saa Harmon hampaisiinsa.





Lopulta rauha laskeutuu maahan, kun heposet saavat omat kukkaset maisteltavaksi ja joutuvat eri puolille aitaa.





Harmooninen Harmo huokaisee onnesta ja toivottaa kaikille hyvää päivänjatkoa!

Tekemistä

Jos etsit neuleinspiraatiota, niin minullapa on hyviä uutisia: uusi Ulla on ilmestynyt! Käypä selaamassa osoitteessa www.ullaneule.net ja ihastu.

Minultakin piti tulla numeroon ohje tai pari, mutta kiire(teko)syistä jäi tulematta. Ehkä ensi kerralla?

Hiihtoloman jälkeinen arki Kattolassa alkoi perinteisesti, eli nuorimmainen kehitteli itselleen yöllä kuumeen (ei nukuttu, kiitos kysymästä). Niinpä pikku kuumepotilaan ollessa varhaisilla päiväunillaan me 2,5-vuotiaan kanssa ryhdyimme helmihommiin. Puuhelmet ja sopivan tukeva naru saivat tyttösen kovasti innostuneeksi.



Itsekin hoksasin, että eiväthän nuo "leluhelmet" pöllömpiä olekaan ja pujottelin hetkessä muutaman rannekorun. Niin se on, että kun tekemään vaan ryhtyy, alkavat ideat elää ja mykätkin materiaalit puhkeavat puhumaan.

Tekemisen iloa!

Kevättä odotellessa

Alkuvuosi on mennyt hiljaisissa merkeissä täällä blogissa, muttei suinkaan reaalimaailmassa. Parempi näin päin!

Helmikuussa neulemaailmassa vietettiin taas tuttuun tapaan Lankahamsterikuukautta. Perusajatuksena on olla ostamatta yhtään uutta lankaa ja kuluttaa vanhoja pois niin paljon kuin suinkin. Oma hiljainen tavoitteeni oli kuluttaa kilo lankaa, mutta isoin projektini, palmikkoneulepaita, jäi valmistumatta, joten tavoite jäi saavuttamatta. Itseasiassa jäin myös viime vuoden saavutuksista (763 g) jonkin verran, mutta toisaalta olen iloinen, että viime metreillä sain edes uuden satasen rikki. Vuoden 2011 lankahamsterisaldoni oli siis 602 grammaa lankaa. Ja jos laskee helmikuussa silmukoiksi saadut langat mukaan, mennään jo reippaasti lähemmäs 800 grammaa. Siten olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tässä kuvallinen esitys tuotoksistani:

Neulottu pipo
Koko: 6-12 kk (lyhyehkö malli)
Lanka: Novita 7-veljestä, tumma sammalen vihreä
Puikot: 4 mm
Paino: 34 g

Tässä Liina sovittaa seuraavaa työtä alkuvaiheessaan...

Seuraavaksi valmistuivat huopatossut isännälle. Rintamamiestalon lattiat voivat olla vilpoiset niillä pakkasilla, mitä on tänäkin talvena saatu taas kokea. Villasukkia olen tehnyt jo useammat, mutta yhdet ovat aina makuuhuoneessa, yhdet saappaissa, yhdet kuivumassa ja ainakin yhdet hukassa. Tossutkaan eivät menneet ihan nappiin. Tietenkään en mitään koehuovutuksia tehnyt, vaan stetson&sleeve-tyyliin lähdin taas tekemään. Lopulta tossut kävivät 40 asteen pesussa, 60 asteen pesussa ja taas 40 asteen pesussa, minkä jälkeen isäntä veti ne jalkaansa muotoutumaan. Tytöt lallattavat, että iskällä on kärkkärit. Jäihän niihin kärkeen toki vähän varaa vaikkapa pehmusteille...

Virkatut huopatossut
Koko: 46 (kasvunvaralla)
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea, beige)
Koukku: 8 mm
Paino: 329 g

Tossuista Huopasta jäi vähän yli, joten päätin käyttää jämät heti pois kuleksimasta. Niin sai alkunsa patalappu, joka sittemmin ristittiin Jarrujälki-lappuseksi. Huomannette miksi... :)

Jarrujälki-patalappu
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea)
Koukku: 8 mm
Paino: 51 g

Tasaisesti pitkin helmikuuta olen kuljettanut myös tilkku-urakkaa mukanani. Viime hamstereissa jo ryhdyin tuhoamaan Ninaa ja sain aikaan pinon tilkkuja. Peittohomma unohtui autuaasti, kunnes siivotessa nyt ennen hamsterikuuta löysin pussukan, jossa oli erinäisiä jämiä ja nuo tilkkuset. Kaivelin lankakätköjä ja löysin vielä "joitakin keriä" tuota Ninaa. Niinpä päädyin jatkamaan tilkku-urakkaa taas pitkästä aikaa. Valmiiksi sain ensin kahdeksan tilkkua, neljä kumpaakin väriä, mutta viimeisenä iltana rutistin vielä kolme tilkkua lisää. Toiveissa on saada peitto kasaamiskuntoon vielä tänä vuonna, mutta nähtäväksi jää. Viimeistelyintoni on nimittäin maankuulua...

Merinovillaiset peittotilkut
Lanka: Novita Nina (valkoinen, harmaa)
Puikot: 4 mm
Paino: 145 g
(Kuvassa oikealla tämän kuun kahdeksan ensimmäistä tilkkua,
vasemmalla (etualalla) viimevuotiset todisteena.)

Tyttären innoittamana tekaisin myös virkatun kaulahuivin. Lapsilla ei – ainakaan siis meidän lapsilla – toimi kovin muhkeat kaulahuivit, kun haluavat ne takkien alle. Pikkukatto alkoi virkkaamaan huivia, mutta sanoi sitten, että tee äiti hetken matkaa. Teinhän minä ja pian tyttö kauhistui, että nyt sä teit sen kokonaan! Huivissa on kaksi aukkoa, joista toisen pään saa pujotettua läpi. Kuvassa huivi on kireämmällä asetuksella, löysempi on sitten sellainen muodon vuoksi -tyylinen ratkaisu.

 

Virkattu kaulahuivi
Lanka: Novita Nalle Colori (sininen)
Koukku: 3 mm
Paino: 43 g

Lopuksi vielä ne keskeneräiset silmukat. En takakappalettakaan joutanut valmiiksi tehdä, mutta kyllä tästä joskus valmista tulee. Ainakin ensi talven pakkasille!

Keskeneräinen neulepaita, Novita Tempo

(Kuvasta puuttuu yksi
korvakorulukolla varustettu
silmukkamerkki.)

Nyt maaliskuussa aloitin myös uuden käsityöharrastuksen, nimittäin helmeilyn. Sain kirjakerhon ystävänvärväyspalkintona runsaahkon helmisetin tykötarpeineen ja eilen sitten askartelin elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Näille on jo käyttökohde tiedossa, mutta siitä pidän vielä suuni supussa.

Merkkien  renkaista mahtuu hieman paksumpikin puikko läpi, ehkä noin kokoa 5-6 mm. Ihan tasalaatuisia ei lenkeistä tullut, mutta jatkan ahkerasti harjoittelua. Silmukkamerkkeinä voi toki mainiosti käyttää myös langanpätkistä tehtyjä lenkkejä, mutta pitäähän sitä neulojankin elämässä hieman bling-blingiä olla! ;)


Isännälle totesin noita merkkejä tehdessäni, että joka ei anna arvoa käsityölle, ei ole sitä varmasti itse koskaan tehnyt. Kyllä sellaistakin näpertämistä tuo rautalangan taivuttelu ja pikkiriikkisten helmien pujottelu oli. Eli jos joku ei viitsi vaikkapa helmisilmukkamerkeistä muutamaa euroa maksaa, niin tyytyköön sitten niihin langanpätkiin.

Nyt ryhdyn askartelemaan kuljetustarpeita noille merkeille. Maaliskuussa jo kovasti eletään kevättä. Toissa iltana tuli lumet katolta niin jotta rysähti. Olin juuri tullut nukkuva kuopus sylissäni autolta eteiseen ja sitten kuului pitkä kohahdus ja jäätä ja lunta rytisi siihen, mistä olimme juuri kulkeneet. Ei voi muuta todeta, kuin upeaa työtä suojelusenkeleiltä!

12 Uutta Asiaa

Viime vuonna lanseerasin – lähinnä itselleni – ajatuksen, että jos ei kokeile, on tylsimys. Siitä ja monesta kokeilemisen aiheuttamasta mukavasta yllätyksestä johtuen päätin aloittaa uuden vuoden tempauksella nimeltä 12 Uutta Asiaa. Tempauksen ajatuksena on, että joka kuukausi teen jotakin, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Näin uskon tekeväni uusia löytöjä ja saavani mukavia kokemuksia.

Haastan sinut mukaan! Ryhdy kokeilemaan uusia juttuja ja kerro kokemuksistasi muille. Tuo uusi asia voi olla miltä elämän osa-alueelta tahansa, mutta voit yhtä hyvin keskittyä johonkin tiettyyn aihepiiriin, kuten harrastukseen, kodin hoitoon, työkuvioihin jne. Tärkeintä on uuden kokemisen ilo ja sen jakaminen toisten kokeilijoiden kesken. Tätä tarkoitusta varten olen luonut oman blogin: http://12-uutta-asiaa.blogspot.com. Sieltä löydät lisää tietoa. Tervetuloa mukaan!

Joulun jäänteet

Vuosi pääsi vaihtumaan kuin varkain. Joulupukin pussiin päätyi:

• yhdet villasukat
• yhdet unitossut (Helmiksen Hiippari-sovelma)
• yhdet kämmekkäät (ohje tekeillä)
• yhdet tavalliset lapaset
• kahdet huovutetut lapaset

Osan olen raportoinutkin, mutta osa sujahti pakettikääreeseen niin sukkelaan, että jäi kuvat ottamatta. Ehkä ensi joulun tuotokset muistan kuvata ajoissa.

Lapastellen

Niin se marraskuukin sujahti ohi ihan huomaamatta. Lapaskuun saldoksi tuli kahdet virkatut lapaset, joista toiset huovutin, yhdet miesten lapaset intialaisella peukalokiilalla (WOHOU! Upea uusi tekniikkalöytö!) ja yhdet Aili-lapaset vauvan kokoa ja ilman peukkua.


Yllä virkatut lapsen lapaset ja vauva-Ailit. Lanka Nalle Aloe+Jojoba.


Huovutetut lapaset aikuisen kokoa iiisolla peukulla.


Ja miesten lapaset intialaisella peukalokiilalla.

Jotenkin minulle sukkien neulominen on luontevampaa kuin lapasten, mutta nyt tuon intialaisen peukalokiilan myötä ei ainakaan peukun teko enää ahrista. Nyt tekeillä onkin kämmekäsohje kyseisellä kiilalla. Saas nähdä, tuleeko julkaisukelpoista. Toinenkin ohje odottaisi tekijäänsä, mutta katsotaan, löytyykö aikaa vielä ennen joulua.

Pikkuinen häirikkötonttu lähettää terveisiä blogin lukijoille!

Sukkasatorapsa

Syys- ja lokakuu elettiin siis Sukkasatoa. Itse keräsin satoa Heinälatoon ja voin sanoa, että ihan tyytyväinen olen aikaansaannoksiini siinä mielessä, että epäilin, saanko yhtäkään sukkaparia valmiiksi. Alla lyhyt esittely tuotoksistani ja linkit Heinäladon postauksiini.

Ensimmäisenä valmistuivat pikkuruiset palatossut Jämälankakirjan ohjeella (Vatanen, Sanna 2010. Neulo, virkka, kirjo jämälangasta! WSOY. Porvoo. s.83). Lanka ei tosin ollut jämälankaa, vaan Novita Nalle Kevättä, josta sittemmin tulikin melko monta paria sukkasia.

Tossujen avulla opettelin kokonaan uuden pintaneuleen, karhunvatukkaneuleen. Sitä olisi näppärä käyttää monessa muussakin työssä. Tossujen koko ei mennyt ihan nappiin, vaan meidän puolivuotiaalle tarkoitetut tossut mahtuivat myös kaksivuotiaalle. Mikäpä siinä. Lisää käyttöikää.

Seuraava urakka oli aavistuksen suurempi: isännän kotisukat Novita Jussista. Ihan virheettä ei työstö onnistunut ja nyt muutamien käyttöviikkojen jälkeen sukat pyörivät jalassa. Kantalapun reunassa on siis ihan syystä nostetut silmukat... :D

Olennaisempaa oli, että rakkaani teki minulle kahdet tuollaiset... öö, mikäs noiden virallinen nimi onkaan? Sukkasabluuna? Ihan hihasta repäisin. :) Joka tapauksessa noita levyjä on nyt kaksi paria, kokoa 36 ja 46. Loput sukat tehdään mutulla!

Isoista sukista jäi vielä jäljelle Jussia sopivasti pienempiin sukkiin. Siitä sai 6-vuotiaamme syksyn ekat villasukat ja niitä onkin käytetty ahkeraan! Tuosta Jussista itsestään ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten sen riittoisuus on siis täsmälleen sopiva reiluihin 46:n ja sopiviin 29:n sukkiin.

Näissä pienemmissä sukissa on ribbineulosta ylt'ympäriinsä ja niiden ohje on jo kirjoitettu julki niin KatonKontissa kuin Heinäladossakin.

Sinisen jälkeen oli hyvä taas siirtyä Kevääseen ja siitä tuli tällä kertaa sukat kaksivuotiaallemme. Näitäkin sukkia on käytetty kumppareissa koko syksyn ja hyvin ovat kestäneet. Sisällä ei tyttö suostu sukkia pitämään, vaikka syytä olisi kylmien lattioiden vuoksi, mutta ehkä pienellä koulutukseella vielä joskus.

Nallen raitojen kohdistaminen oli muuten yllättävän helppoa. Olin varautunut hurjaan langan hukkaamiseen, muttei tarvinut heittää pois kuin pieni pätkä.

Seuraavaksi tartuin jämälankaan, kun piti saada jotain helppoa tekemistä päiväuninukutusten ajaksi. Syntyivät nämä tossukat muinaisesta Pirta Asterista. Eivät varmaankaan kestä hurjasti kävelyä, mutta kotitossuina ihan jees, luulisin.

Ohje on omasta päästä, mutta mukailee vahvasti Helmiksen sniikkereiden/hiippareiden ohjetta. Joskus olen tehnyt epäonnistuneet (siinä mielessä, että kukaan ei niitä käytä) tossut tytöille, mutta nyt lähdin ihan vain säveltämään. Saa nähdä, kenen jalkaan päätyvät.

Seuraavaksi halusin jotain nopeaa ja helppoa. Syntyivät Viima-säärystimet. Nämä tein kasvukipuiselle tokaluokkalaisellemme, joka on vohkinut kaikki omat säärystimet käyttöönsä. Näitä on käytetty ehkä kerran pari ja nyt ne ovat hukassa. Jei. No onneksi oli helppo tehdä, jos vaikka joskus tekisi toisetkin.

Näidenkin ohjeen julkaisin jakoon, vaikka helpostihan tuollaisen säveltää kuka tahansa!

Sitten olikin loppukirin aika. Kevättä aloin kulutella pois ja olinpa kuullut ihasteluja sen kuosista eräältä rakkaalta, joten siitä syntyi ensiksi sukat naisten kokoa:
Sitten kuulin ystäväni ensimmäisen lapsenlapsen syntymästä ja Kevättä oli vielä pikkuisen jäljellä, joten tein pikapikaa pikkuiset sukkaset pienelle miehelle. Eikös nykyään ole trendikästä miestenkin käyttää vaaleanpunaista?
Malliksi pääsi kuvaan puolivuotiaamme, joten on vähän pingoitetut sukat siinä...

Kevään kuluttua tartuin Nalle Coloriin, jonka olen saanut pari vuotta sitten isännältä joululahjaksi. Mukana tuli tuolloin kirjallinen lupaus neuleajasta vähintän tunti/viikko. Noh, se aika on ylitetty kyllä jo mennen tullen ja vielä palatessakin, mutta silti tuntuu, ettei ehdi niin paljon kuin haluaisi. Yhtä kaikki, nyt tuo joululahjacolori pääsi puikoille ja siitä tuli lasten sukat kokoa noin 30 (kuvassa 29-kokoisessa jalassa). Valepalmikkoa tein varteen ja terän päälle. Toivottavasti eivät ole liian rinsessaiset pienelle miehelle. Voi olla, että pukinkonttiin teen pikkumiehelle sopivammat sukat, koskapa kuulin, että oikeampi koko olisi lähempänä 26:a kuin 30:a.

Puikoille jäivät vielä Saltkråkanit vaaleansinisestä Nallesta ja hiukan muokatulla ohjeella. Toinen sukka tuli valmiiksi, mutta toisen olisi määrä valmistua jouluun mennessä.

Tämä Sukkasato oli ensimmäinen, kun rohkenin osallistua johonkin palkintokategoriaan. Kirjoitin siis yksinkertaiset ohjeet ribbineulossukille ja Viima-säärystimille, joten sain osallistua TiiQ:n tekemän Buttercup Bagin arvontaan. Satuin olemaan ainoa ohjeita kirjoittanut, joten arvonnalta säästyttiin. Ihanainen laukku saapui minulle viime viikolla ja on i-ha-na! Lisään kuvan myöhemmin, kun pääsen kuvaamaan rauhassa. Kiitos vielä TiiQ!

Kiitos myös Sukkasadon pääemolle ja apuemoille kaikille tasapuolisesti. Jotenkin tämä tempaus saa minut aina niin innostumaan neulomisesta. :)

Nyt keskitytäänkin sitten Lapaskuuhun ja hyvään vauhtiin olen jo päässyt. Lankomies sai synttärilahjaksi ohuehkot, istuvat lapaset, jotka on tehty tuosta samaisesta Nalle Colorista. Sopivat tuli, vaikken mittoja päässytkään ottamaan. Salaperäisesti kysyin eräänä päivänä langon peukun mittaa tekstarilla ja sain paluuviestinä tiedustelun päällä olevasta lääkityksestäni. :D No salaisuus säilyi ja lapaset sopivat.

Näihin lapasiin tein elämäni ensimmäisen kerran intialaiset peukalokiilat ja kyllä oli loistava kokeilu! Tällaiset taidan tehdä jatkossa aina. Ohjeen löysin täältä, kiitos Nna!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää talvea ja joulunodotusta kaikille lukijoille!