Miehekästä

Olen huomannut, että käsitöissä – niin neuloen kuin ommellen – lapset saavat yleensä osansa parhaiten. Varsinkin mies tahtoo jäädä paitsi vaimonsa kättentöitä. Neuloen homma vaatisi minulta huimaa itseni ylittämistä, ommellen kuluu aika paljon kangasta. Silti päätin syksyllä Eurokankaassa palalaareja penkoessani, että nyt otan jotakin kangasta, josta teen miehelle hupparin.

Sen kummemmin en osannut arvioida, paljonko kangasta tarvitsisin, mutta otin reilun kokoisen palan paksuhkoa harjattua collegea, jossa oli tummanharmaalla taustalla musta teksti mooooneen kertaan. Isäntä totesi heti, että ei oikein istu profiiliin tuo kuosi, mutta päätin tehdä siitä kuitenkin koekappaleen. Eikä tuo käyttämättä ole jäänyt. *kjäh*

Kaavan otin Joka tyypin kaavakirjasta (jompi kumpi numero) ja tein kokoa XL, vaikka tiesin sen olevan hiukan reilu miehelleni. Lopulta se on reilu lähinnä vyötäröltä, mutta hihoihin ja helmaan laitoin pituutta lisää. Hartiat miehellä on selvästi XL-kokoa, koska ylhäältä huppari ei juuri lörpötä.

Ja kyllä, näette oikein: vetoketju on ruskea. Ei vain sattunut olemaan oikean väristä ja pituista. Minkäs teet. Jatkokehittelyn kannalta laittaisin hihoihin resorit ja hihat voisivat ehkä muutenkin olla hivenen slimmimmät. Niin ja huppukin on aika reilu. Oikeasti siihen olisi kuulunut kiristysnaru, mutta kohde ei halunnut. Huppua voisi siis pienentää hieman "naamasta", jos aikoo jättää sen ilman erillistä kiristysvehjettä. Ehkä kaiken kaikkiaan oikea koko tästä hupparista miehelleni olisi kuitenkin se L?