Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?