Jämälankakatsaus

Tässä ne ovat, minun jämälankani. Ainakin melkein. Yksi vajaa hahtuvakiekko (ainakin) puuttuu, mutta jätettäköön se tästä tempauksesta sivuun.

Äimistyin tätä jämälangan määrää niin ulottuvuudellisesti kuin grammallisestikin. Suuri osa on kyllä perintölankaa lankomiehen mammalta, mutta ne vasta todellisia jämälankojen jämiä ovatkin! Jälleen kerran havahduin siihen, miten vuosikymmeniä sitten ihmiset ovat osanneet kuluttaa järkevästi ja elää säästeliäästi. Nöyrä hatunnosto menneille polville.

Näin jämäkuun kunniaksi julistan arvauskilvan: kuinka paljon minulla on jämälankaa jämäkuun alussa? Siis kuinka paljon kuvassa olevat langat painavat? Lasipurkissa olevat päättelypätkät ovat laskujen ulkopuolella.

Arvauksenne voitte jättää tämän postauksen kommentteihin gramman tarkkuudella. Lähimmäksi arvannut saa palkinnoksi jotain mukavaa. Jos voittaneita arvauksia on useampia, arvon palkinnon vastanneiden kesken.

Vastausaikaa on huhtikuun puoliväliin asti. Tulos ja voittaja julkistetaan tässä blogissa vastausajan päätyttyä.

Nyt KatonKontissa vetäydytään suunnitelmien pariin ja inspiraatiota etsimään. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Huhtikuu – Jämäkuu

Huhtikuussa hyökkään voimalla jämälankojen kimppuun. Saas nähdä, millaisiin saldolukemiin pääsen. ;) Vielä on melkein vartti aikaa ilmoittautua mukaan! Innostuitko? Tsekkaa lisää:

http://jamablogi.blogspot.com

Sairastupaa

Kulunut viikko hujahti KatonKontissa sairastamisen merkeissä. Kaamea mahatauti tahi vastaava iski allekirjoittaneeseen maanantaina ja ärhäkän taudin jälkimainingit kestivät ihan näihin päiviin saakka. Neulomukset nostin käsille vasta eilen, kun jotenkin ei huonovointisena tehnyt mieli tehdä mitään.

Sen sijaan sairasvuoteella löysin Kaisan upean taidonnäytteen: Betty-kertomukset! Aika kului kuin siivillä ja uppouduin Bettyn maailmaan intensiivisesti kolmen kirjan verran. Tarina todella tempaisi mukaansa ja sai minut iloitsemaan ja suremaan mukanaan kuin oikeassa elämässä (huolimatta siitä, etten Bettyn aikakautena ole ollut edes pilkkeenä isoisänkään silmäkulmassa). Suosittelen lämpimästi. Oli myös käytännöllistä, kun lukemisen saattoi hoitaa puhelimen näytöltä, koska usein luen lapsia nukuttaessa ja pimeässä huoneessa lukeminen tapahtuu otsalamppua apuna käyttäen. Nyt itse lukulaitteessa oli sisäsyntyinen valo, joten vanne ei turhaan kiristänyt päätäni. :)

Jos siis kaipaat lukemista, etkä ihan kauheasti vierasta näytöltä lukemista, niin käypä vilkaisemassa!

Käsialasta kysymys

Olen aina mieltänyt neulekäsialani melko napakaksi. Eilen ammattimaisen toiminnan nimissä otin ja neuloin ehkä elämäni ensimmäisen mallitilkun, josta oikein mittailin ja laskeskelin oikean neuletiheyden.

Langan vyötteessä oli tiheys 3,5 mm puikoilla 26 s x 30 krs = 10 cm. Käytössäni oli 3 mm puikot, minkä vuoksi aloin alunperin ryhdyin laskelmia tekemään. Yllätyin kovasti, kun mittaukseni paljasti, että 10 cm:llä silmukoita oli tasan 26 kpl. Yllätyin enemmän, kun huomasin kerroksia tulevan samalle mitalle 35! Silmukkani ovat siis matalia?

Oikeastaan tuolla kerrostouhulla ei niin kovasti ole sileässä neuleessa väliä, kun kappaleen pituutta voi helposti säädellä työn edetessä. Leveyden vaihtaminen sen sijaan vaatii yleensä aina purkamista.

Matalin silmukoin eteenpäin!

Villaa ylle!

Ei, kyse ei ole takatalven pakkasten yllätyshyökkäyksestä, vaikka tänään hivenen talvisempi keli taas onkin. Kristel on julistanut alkaneeksi Villaa ylle -keräyksen, johon haastetaan kaikkia innokkaita neulojia mukaan. Päätin osallistua tähän ainakin sukkaparin voimalla. Mietipä sinäkin, jos ne kenellekään sopimattomat sukat/lapaset/huivi/myssy tms. löytäisivätkin tätä kautta tarvitsevan omistajan. Tai jos vaikka innostuisit varta vasten keräykseen neulomaan?

Noin muuten KatonKontissa tällä hetkellä puuhastellaan puuvillalankojen parissa. Sen kummemmin vielä projekteja esittelemättä totean, että kovasti hatuttaa. ;)

Näillä eväillä tähän viikkoon. Kohta se maaliskuukin on jo puolessa!

Jotain aivan muuta

Pikkukatto jäi tiistain kunniaksi kotiin aamuisen mahakivun takia. Kun pienet olivat nukkumassa, kaivoi potilas maissipallerot esiin ja innoitti äiteenkin askartelemaan. Syntyi heposia.





Hurja Hevoinen suuttuu Harmooniselle Harmolle syystä, jota kukaan ei tunne.





Harmo kavahtaa Hevoista, joka miltei saa Harmon hampaisiinsa.





Lopulta rauha laskeutuu maahan, kun heposet saavat omat kukkaset maisteltavaksi ja joutuvat eri puolille aitaa.





Harmooninen Harmo huokaisee onnesta ja toivottaa kaikille hyvää päivänjatkoa!

Tekemistä

Jos etsit neuleinspiraatiota, niin minullapa on hyviä uutisia: uusi Ulla on ilmestynyt! Käypä selaamassa osoitteessa www.ullaneule.net ja ihastu.

Minultakin piti tulla numeroon ohje tai pari, mutta kiire(teko)syistä jäi tulematta. Ehkä ensi kerralla?

Hiihtoloman jälkeinen arki Kattolassa alkoi perinteisesti, eli nuorimmainen kehitteli itselleen yöllä kuumeen (ei nukuttu, kiitos kysymästä). Niinpä pikku kuumepotilaan ollessa varhaisilla päiväunillaan me 2,5-vuotiaan kanssa ryhdyimme helmihommiin. Puuhelmet ja sopivan tukeva naru saivat tyttösen kovasti innostuneeksi.



Itsekin hoksasin, että eiväthän nuo "leluhelmet" pöllömpiä olekaan ja pujottelin hetkessä muutaman rannekorun. Niin se on, että kun tekemään vaan ryhtyy, alkavat ideat elää ja mykätkin materiaalit puhkeavat puhumaan.

Tekemisen iloa!

Kevättä odotellessa

Alkuvuosi on mennyt hiljaisissa merkeissä täällä blogissa, muttei suinkaan reaalimaailmassa. Parempi näin päin!

Helmikuussa neulemaailmassa vietettiin taas tuttuun tapaan Lankahamsterikuukautta. Perusajatuksena on olla ostamatta yhtään uutta lankaa ja kuluttaa vanhoja pois niin paljon kuin suinkin. Oma hiljainen tavoitteeni oli kuluttaa kilo lankaa, mutta isoin projektini, palmikkoneulepaita, jäi valmistumatta, joten tavoite jäi saavuttamatta. Itseasiassa jäin myös viime vuoden saavutuksista (763 g) jonkin verran, mutta toisaalta olen iloinen, että viime metreillä sain edes uuden satasen rikki. Vuoden 2011 lankahamsterisaldoni oli siis 602 grammaa lankaa. Ja jos laskee helmikuussa silmukoiksi saadut langat mukaan, mennään jo reippaasti lähemmäs 800 grammaa. Siten olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tässä kuvallinen esitys tuotoksistani:

Neulottu pipo
Koko: 6-12 kk (lyhyehkö malli)
Lanka: Novita 7-veljestä, tumma sammalen vihreä
Puikot: 4 mm
Paino: 34 g

Tässä Liina sovittaa seuraavaa työtä alkuvaiheessaan...

Seuraavaksi valmistuivat huopatossut isännälle. Rintamamiestalon lattiat voivat olla vilpoiset niillä pakkasilla, mitä on tänäkin talvena saatu taas kokea. Villasukkia olen tehnyt jo useammat, mutta yhdet ovat aina makuuhuoneessa, yhdet saappaissa, yhdet kuivumassa ja ainakin yhdet hukassa. Tossutkaan eivät menneet ihan nappiin. Tietenkään en mitään koehuovutuksia tehnyt, vaan stetson&sleeve-tyyliin lähdin taas tekemään. Lopulta tossut kävivät 40 asteen pesussa, 60 asteen pesussa ja taas 40 asteen pesussa, minkä jälkeen isäntä veti ne jalkaansa muotoutumaan. Tytöt lallattavat, että iskällä on kärkkärit. Jäihän niihin kärkeen toki vähän varaa vaikkapa pehmusteille...

Virkatut huopatossut
Koko: 46 (kasvunvaralla)
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea, beige)
Koukku: 8 mm
Paino: 329 g

Tossuista Huopasta jäi vähän yli, joten päätin käyttää jämät heti pois kuleksimasta. Niin sai alkunsa patalappu, joka sittemmin ristittiin Jarrujälki-lappuseksi. Huomannette miksi... :)

Jarrujälki-patalappu
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea)
Koukku: 8 mm
Paino: 51 g

Tasaisesti pitkin helmikuuta olen kuljettanut myös tilkku-urakkaa mukanani. Viime hamstereissa jo ryhdyin tuhoamaan Ninaa ja sain aikaan pinon tilkkuja. Peittohomma unohtui autuaasti, kunnes siivotessa nyt ennen hamsterikuuta löysin pussukan, jossa oli erinäisiä jämiä ja nuo tilkkuset. Kaivelin lankakätköjä ja löysin vielä "joitakin keriä" tuota Ninaa. Niinpä päädyin jatkamaan tilkku-urakkaa taas pitkästä aikaa. Valmiiksi sain ensin kahdeksan tilkkua, neljä kumpaakin väriä, mutta viimeisenä iltana rutistin vielä kolme tilkkua lisää. Toiveissa on saada peitto kasaamiskuntoon vielä tänä vuonna, mutta nähtäväksi jää. Viimeistelyintoni on nimittäin maankuulua...

Merinovillaiset peittotilkut
Lanka: Novita Nina (valkoinen, harmaa)
Puikot: 4 mm
Paino: 145 g
(Kuvassa oikealla tämän kuun kahdeksan ensimmäistä tilkkua,
vasemmalla (etualalla) viimevuotiset todisteena.)

Tyttären innoittamana tekaisin myös virkatun kaulahuivin. Lapsilla ei – ainakaan siis meidän lapsilla – toimi kovin muhkeat kaulahuivit, kun haluavat ne takkien alle. Pikkukatto alkoi virkkaamaan huivia, mutta sanoi sitten, että tee äiti hetken matkaa. Teinhän minä ja pian tyttö kauhistui, että nyt sä teit sen kokonaan! Huivissa on kaksi aukkoa, joista toisen pään saa pujotettua läpi. Kuvassa huivi on kireämmällä asetuksella, löysempi on sitten sellainen muodon vuoksi -tyylinen ratkaisu.

 

Virkattu kaulahuivi
Lanka: Novita Nalle Colori (sininen)
Koukku: 3 mm
Paino: 43 g

Lopuksi vielä ne keskeneräiset silmukat. En takakappalettakaan joutanut valmiiksi tehdä, mutta kyllä tästä joskus valmista tulee. Ainakin ensi talven pakkasille!

Keskeneräinen neulepaita, Novita Tempo

(Kuvasta puuttuu yksi
korvakorulukolla varustettu
silmukkamerkki.)

Nyt maaliskuussa aloitin myös uuden käsityöharrastuksen, nimittäin helmeilyn. Sain kirjakerhon ystävänvärväyspalkintona runsaahkon helmisetin tykötarpeineen ja eilen sitten askartelin elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Näille on jo käyttökohde tiedossa, mutta siitä pidän vielä suuni supussa.

Merkkien  renkaista mahtuu hieman paksumpikin puikko läpi, ehkä noin kokoa 5-6 mm. Ihan tasalaatuisia ei lenkeistä tullut, mutta jatkan ahkerasti harjoittelua. Silmukkamerkkeinä voi toki mainiosti käyttää myös langanpätkistä tehtyjä lenkkejä, mutta pitäähän sitä neulojankin elämässä hieman bling-blingiä olla! ;)


Isännälle totesin noita merkkejä tehdessäni, että joka ei anna arvoa käsityölle, ei ole sitä varmasti itse koskaan tehnyt. Kyllä sellaistakin näpertämistä tuo rautalangan taivuttelu ja pikkiriikkisten helmien pujottelu oli. Eli jos joku ei viitsi vaikkapa helmisilmukkamerkeistä muutamaa euroa maksaa, niin tyytyköön sitten niihin langanpätkiin.

Nyt ryhdyn askartelemaan kuljetustarpeita noille merkeille. Maaliskuussa jo kovasti eletään kevättä. Toissa iltana tuli lumet katolta niin jotta rysähti. Olin juuri tullut nukkuva kuopus sylissäni autolta eteiseen ja sitten kuului pitkä kohahdus ja jäätä ja lunta rytisi siihen, mistä olimme juuri kulkeneet. Ei voi muuta todeta, kuin upeaa työtä suojelusenkeleiltä!